maanantai 21. marraskuuta 2011

I love my cat and I hate my cat

Äidin rakas (luuranko, torakka, abdullah, rakkaalla lapsella on monta nimeä) itki taas koko illan. En ymmärrä mikä sitä niin itkettää aina iltaisin.. Teen kaiken, mitä ammatti-ihmiset on neuvonut; annan ruoan ennen nukkumaan menoa, leikin sen kanssa, pidän sylissä, annan rakkautta, jätän paljon virikkeitä, mutta silti. Se itkee tylsyyttään ;< Kaikkein inhoittavinta on se yöllinen huuto, ja se kun Särö on niin "tylsistynyt" että se alkaa syömään johtoja. En voi keskellä yötä alkaa leikkimään sen kanssa, koska loogisesti nukun. Haluaisin vain että Särö alkaisi itsenäisemmin leikkimään, jos on tylsistynyt. Mauku ei onneksi ole moksiskaan, se nukkuu nätisti koko yön mun kanssa <3

Tässä Särö (pienempi) nukkuu niin nautinnollisesti Maukun suojissa <3 Kuva on tosiaan vanha, Särppä oli ihan pikkanen sillon. Ei se kyllä paljoa tuosta oo kasvanu :D Olen niin huono ottamaan kuvia, saati sitten laittamaan niitä koneelle :s Nyt on pakko ryhdistäytyä, koska aion teettää piskuleista joulukortteja. Reppanat joutuvat hieman epämukavaan tilanteeseen, koska aion laittaa toiselle tonttulakin (kissoille suunniteltu) ja toiselle koristeruusun päähän <3 Ehkä teen sen salaa, kun ne nukkuu ;>

Huomenna alkaa päiväsairaala, kyllä. Ahdistaa, jännittää, paniikituttaa ja kaikkea siltä väliltä. Osa minusta sanoo, että ihan sama, käyt sen ja jos se auttaa niin se auttaa, jos ei niin ei. Mutta en vain osaa olla stressaamatta, mistään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

How do you feel about this?