tiistai 24. huhtikuuta 2012

Someone like you

Tämä postaaminen on hieman unohtunut, harmillista. Joko olen liian ahdistunut kirjoittaakseni, tai liian väsynyt. Kovasti olen muka hehkuttanut, kuinka elämä alkaa vihdoin loistamaan, olisipa se totta. Paljon asioita on tapahtunut, jotka ovat saaneet vallan kauniista pikku päästäni :x Miesasiat, ystävät, taloudellinen tilanne, ja ennenkaikkea henkinen tilanne. Kaikki on tällä hetkellä yhtä kaaosta, olen valitettavasti joutunut jopa osastohoitoon. Ensimmäiset päivät sielä kiukuttelin ja riehuin, että en kuulu tänne, ja yksi kerta, otin hatkat ja lähdin ryyppäämään. Tilanne kuitenkin avasi silmiä sen verran, että tajusin kuuluvani osastolle, ainakin hetkellisesti. Toivoisin vain pääseväni pois. Olen uhkaillut soittaa poliisit, jos mua ei uloskirjata :D Mitähän oon niinä hetkinä ajatellut, wondering. Huoh.. Miten yksi ihminen voi kokea ja kestää niin paljon pahaa? Eikö pitäisi olla joku maksimaalinen raja, että tuskaa olisi jokaiselle samanverran? Eniten harmittaa se, kun on muutama ystävä, joiden elämä on niin helppoa. Mutta silti valittavat, kuinka elämä on perseestä, ei ollut rahaa ostaa 50'' laajakuvatelvisiota hiihtoreissun jälkeen. Voi byhyy. Hirveänä ahdistuksena mielenpäällä pyörii, jatkuuko sairasloma, entä eläke? Mitä jos ei? Mistä saan apua? Ja ennenkaikkea, minkä VITUN takia juuri minä? -.- On mulla yksi iloinenkin uutinen ! Perheeseen tuli pienenpieni karvainen lisäys, nimeltä Disney <3 Lapsi on 5kk vanha, villi ja rakkaudenkipeä tapaus. Kovasti lapsi yrittää leikkiä Maukun kanssa, Maukua ei kyllä voisi paskaakaan kiinnostaa. :D Toisen kissan hankkiminen oli ollut pitkään mielessä, mutta ottaminen oli aika extempore. Huomasin kaverini laittaneen facebookissa ilmoituksen, että kaksi kissaa etsii kotia pikaisesti, omistaja oli menehtynyt. Ilmoitin sitten samantien, että voisin toisen ottaa, kun muutenkin olen harkinnut perheenlisäystä :> Miu. Harmittaa vain, kun 3 pv kissan tulemisen jälkeen jouduin sairaalaan, nyt monellmat mirrit on vanhempieni luona hoidossa. Hirveää säätöä tämä alkuaika pikkuiselle, mutta sitten kun kotiudun niin päästään lapsien kanssa viettämään kunnon rakkausaikaa kotona :> Aikasemmissa postauksissa varmaan mainitsinkin tilanneeni kahdet Iron Fistin kesäkengät jenkeistä? Kun ilmoitus paketin saapumisesta tuli, juoksin postiin oitis. Avasin paketin ja kokeilin ensimmäisiä kenkiä, oikein hyvät, loisto tilaus ! Ihmettelin kuinka toinen kenkäpaketti on niin suuri, avasin paketin ja sielä olikin kunnon platformit!
Tarkistin tilauksen, etten varmasti ollut tilannut korkokenkiä, moka oli onneksi tullut firman päässä. Laitoin sähköpostia liikkeeseen, pahoittelivat kovasti tapahtunutta virhettä ja sanoivat että saan pitää platformit. Onni onnettomuudessa, koska kengät ovat siinä 80 euron luokkaa :D Tosin itse en osaa niillä kävellä, joten myyn ne eteenpäin :> Firma lähetti minulle myös oikeat kengät jotka olin tilannut. Kävin noin viikko sitten noutamassa ne postista, hyvät oli <3
Nyt vaan kesää (ja parempaa oloa) odotellen !

1 kommentti:

  1. joskus katoin jotain ohjelmaa missä nainen sanoi ystävälleen että älä huoli, universumi ei anna sinulle liian isoa taakkaa kannettavaksi.musta se on kaunis ajatus mihin olisi kiva uskoa, mutta sitten kun ottaa huomioon että niin moni ihminen tekee itsemurhan koska taakka on liian suuri... tarkoitus ei ollut nyt siis masentaa, olen varma että sä pärjäät vaikeuksista huolimatta :) tekstissäsi pysyi jotenkin positiivinen sävy vaikka kerroit kurjista asioista.
    kengät on aivan ihanat! varsinkin korkkarit oli mutta en mäkään osaisi niillä kävelle :D

    VastaaPoista

How do you feel about this?