perjantai 2. marraskuuta 2012

Tyhjässä huoneessa

En valehtele, helvetin paljon paremminkin voisi mennä. Rikkoutuneita ihmissuhteita. Parempi näin? Niin moni asia painaa mieltä, parannunko koskaan? Jos en paranu, niin opinko edes elämään oireiden kanssa? Oon luovuttanu jo koko pelin, en usko pääseväni siihen kuntoon että pystyisin palaamaan takaisin kouluun, saati sitten työelämään. Onko tälläistä elämää pakko elää, ei tunnu reilulle. Olen varma että kuolen alle 10 vuoden päästä yksin hulluna kissa naisena. Jaksanohan edes kymmentä vuotta elää, tuskin. Jouduin lopettamaan yhden "hyvän" lääkkeen, hintaa sille oli kuukaudessa 100euroa :S Mulla on muutenkin hirveitä ongelmia rahan käytön kanssa, joka kuukausinen 100 euroa periaatteessa turhaan ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta. Yrittänyt nyt saada lääkärille aikaa, mutta minullahan ei ole mitään "tarvetta" lääkärille, joten en saa aikaa. Joo ihan turhaan mä soittelenkin ja vaadin sitä lääkäri aikaa, ihan vaan muiden kiusaksi. Vittu. Miten tästä selviää. Ja miten tähän saa tyhjiä rivejä? Kaikki tekstit tulee putkeen .-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

How do you feel about this?