keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Last dance

Viimeinen kuntoutuspäivä, apua.

Istun yksin aulassa ja oottelen ryhmäläisiä, toivottavasti tulisivat, haluan nähdä kaikki vielä viimeisen kerran. Nyts todellinen paniikki iski, mitä jos en pääse toiselle kuntoutusjaksolle? Tajusin et mulla ei oo minkäänlaista varasuunnitelmaa. Palkkatuki on sit ehkä seuraava etappi, paikka jonne halusin on jo palkannut palkkatuella työntekijän, olisi ehkä pitänyt vaan hakea sinne. Kuitenkin kaikkein eniten haluaisin jatkaa kuntoutusta, monista syistä. Pitää vaan toivoa, toivoa, toivoa.

Asiasta seuraavaan, eräs blogin lukija jaksaa piristää mua<3 Riri, ainoa kommentoija, ihania kommentteja. Kiitos!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Mistakes after a nother..

En tiedä mikä mua vaivaa, taas satutan itteäni tietäen että tää ei oo viisasta.

Perjantaina sain vieraan, entisen kumppanini. En tiedä miksi annoin hänen tulla. Järki hoki kokoaika että tää ei oo hyvä idea ja kohta tulee käymään huonosti. Täällä se nyt kökkii. Omalla tavallaan tekisi mieli sanoa, että parempi jos hän lähtee, miks kuitenkaan en sano niin? Tiedän että meistä ei voi enään mitään tulla, tai voi, mutta ei mitään hyvää. Tuntuu että joudun tyytymään siihen mitä on tarjolla, mutta en halua. Haluaisin kumppanin joka tekee elämällään jotain ja haluaa tulevaisuudessa jotain. Ei vain majailla kaverien nurkissa ryypäten sossurahoilla.
Itse olen saanut omia tulevaisuuden suunnitelmia selvemmiksi. Tiedän mitä haluan ja teen asioita sen eteen, että vielä joku päivä ne toteutuvat :) Ehkä olen kasvanut suuremmaksi ihmiseksi henkisesti.

perjantai 25. tammikuuta 2013

torstai 17. tammikuuta 2013

Sääntö numero 2.

Säännöt rakkaudelle.

Taas jäänyt postaaminen taka-alalle, ei tosin ole ollut mitään kerrottavaa. Päivät menee kuntoutuksessa, illasta kotiin ja eläimille ruoat, ulkoilutus ja rakkautta. Sitten nukkumaan. Ei siis mielenkiintoinen arki..

Pääni pisti taas sekaisin eräs ihminen, entinen kumppanini otti yhteyttä tuossa jokunen viikko sitten. Manipuloi minut kaipaamaan häntä ja melkein ottamaan takaisin, kun lämpenin ajatukselle, hän tokaisi että saikin asiat sovittua tyttöystävänsä kanssa ja nyt he ovat onnellisia. Kiitos vaain, tuo jo kertoi että ei hän olekkaan sen arvoinen.

Tää sinkkuna palloilu ei vaan jaksa enään kiinnostaa, oon enemmän parisuhdetyyppi. Olisi ihanaa jos olisi joku kenen kanssa jakaa tavallinen arki, ja vieettää ihania viikonloppuja. Toivoa saa, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Aika näyttää - in my ass